Vauvavuosi ohi
Niin sitä vaan aina mullekin sanottiin että vauvavuosi menee äkkiä. Kun valvot yöllä vauvan kanssa, aika tuntuu pysähtyneen, minuutit tuntuvat tunneilta ja kaikki muut nukkuvat muistan ajatelleeni että tämä kausi elämästä ei lopu varmaan ikinä. Nyt jälkeenpäin voin todeta tuon vuoden menneen jopa liiankin nopeasti. Tuohon ensimmäiseen vauvavuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. Menetyksiä ja pelkoja, mutta kuitenkin kaikki on ollut elämisen ja kokemisen arvoista. Tällä lyhyellä mutta tapahtumarikkaalla elämänkokemuksella voin sanoa että vaikka kuinka paljon paskaa tuulettimeen osuisi niin kyllä kaikesta vaan selviää ja oppii arvostamaan nykyhetkessä sekä varmasti tulevaisuudessa niitä hetkiä kun kaikki on hyvin. Sekä arvostamaan todella sitä mitä itsellään jo on. Menneiden vuosien pahat tapahtumat toki täytyy käsitellä ja joskus niitä joutuu ottamaan takaisin pinnalle ja muistelemaan, mutta niiden ei silti tarvitse määrittää koko loppuelämää.
On ollut äärimmäisen iso voimavara löytää itsestään se puoli että pystyy näkemään asioiden positiiviset puolet haastavimmissakin tilanteissa. Omien tarpeiden etusijalle asettaminen sekä omien rajojen kiinni pitäminen on ollut toisinaan aivan helvetin hankalaa, mutta opeteltavissa oleva asia. Haasteita tässä on toki edelleen mutta kovasti sinne suuntaan menossa. Vauvavuosi onkin siitä erilainen että elämä pyörii oikeastaan vauvan tarpeet etusijalla. Vauva ei katso kellosta montako tuntia äiti on nukkunut, onko äiti juuri asettunut sohvalle lepäämään tai onko äiti kerennyt myös syödä. Ehkä juuri tämän takia päiväunihetket ovat erittäin kallisarvoisia, melkeinpä pyhiä hetkiä päivässä, ainakin minulle.
On todella täytynyt oppia tarkastelemaan omaa vointiaan ja jaksamistaan, ja sitä kautta miettimään tarkkaan haluaako käyttää päiväuniajat asioiden hoitamiseen, siivoamiseen, omien juttujen tekemiseen, sosialisoitumiseen vai oikeasti vaan lepäämiseen. Joskus vaikka maksaisit mielelläsi siitä että pääsisit päiväunille, mutta juuri silloin jotain ilmaantuukin ettei se olekaan mahdollista. Itse olen ainakin kokenut silloin jopa epätoivon tunnetta, sillä olen jo etukäteen tiennyt että myös yölläkään ei tarvitse juurikaan nukkua, ainakaan ilman katkoja. Nykyään olen antanut niin suuren painoarvon päiväuniajoille, että oikeasti suutun jos joku tulee ne tahallaan toistuvasti keskeyttämään.
Vauvavuodessa siisteintä on ollut ehdottomasti saada nähdä se kun oma lapsi kasvaa ja oppii uusia asioita. Kyllä se on myös hienoa jos jonkun muun lapsi oppii, kehittyy ja kasvaa. Mutta se ei ole sama asia. Vauvakuplaan kuulumattomat eivät varmastikaan ymmärrä miten suuren riemun voi vanhempana saada siitä että lapsi oppii sössöttämään epäselvästi uuden sanan. Mutta älkää viekö heiltä ketkä siihen kuuluu sitä iloa pois vähättelemällä tai kyseenalaistamalla koko sanan merkityksellisyyttä. Sillä ei yksinkertaisesti ole mitään väliä.
Muistan saaneeni erilaisia vinkkejä ja "odotappa vaan" kommentteja positiiviseen sekä negatiiviseen sävyyn. Monia tämmöisiä olen myös tunnistanut omassa arjessani, mutta jokaisen kokemus asioista on kuitenkin aina erilainen. Se mikä on toista äitiä tai isää ärsyttänyt, ei välttämättä ärsytä tai häiritse minua lainkaan. Mutta huomaan tilanteita myös toisinpäin. Koen kuitenkin että vanhempana minulla on oikeus nauttia lapseni kanssa olemisesta, myös niissä haastavammissakin hetkissä. Mutta koen myös että minulla on myös oikeus joskus ärsyyntyä, sillä ihmisiähän tässä kaikki ollaan, ja aina ei voi olla hyvä päivä. Eri asia on kuitenkin se miten kiukkuaan purkaa.
Olen iloinen siitä että monella ystävälläni on lapsia, ja nimenomaan pieniä lapsia jolloin vertaistukea on paljon helpommin saatavilla. Olen myös iloinen siitä, että niidenkin kanssa kenellä lapsia ei ole välit ovat säilyneet ja kuulumisten vaihto onnistuu samalla lailla kun ennenkin. Vaikka on varmasti sanomattakin selvää vauvakuplassa olevan ihmisen arkeen kuuluu aika voimakkaasti päiväuni- ja nukkumaanmenoajat, vaipat, flunssat, korvikkeet ja neuvolakäynnit, mutta kyllä sille muullekin elämälle tilaa jää edelleen. Jos lapsettomana tai vaikka jopa lapsellisena ihmisenä koet ettei toisen uusi arki voisi vähempää kiinnostaa, ota sitten vaikka itse etäisyyttä tai etsi itsellesi uutta juttuseuraa. Mutta älä ole se ankeuttaja joka vie toiselta ilon tai vapauden puhua itselleen juuri siinä hetkessä tärkeistä tai pinnalla olevista asioista.
Loppuun muutama kuva Oliverin vihdoin 1-vuotta syntymäpäiväjuhlista. Mukavaa loppuviikkoa kaikille lukijoille!❤
Kommentit
Lähetä kommentti