Kesän aloitus

Hellurei pitkästä aikaa! Blogin kirjoitteluun tuli hieman pidempi tauko kaiken arkielämän hulinan keskellä. Viime postauksen jälkeen on tapahtunut taas paljon joten rauhallisempaa hetkeä olen odotellut jolloin pääsen taas ajatuksen kanssa kirjoittamaan. Postausten väliin on mahtunut taas uusi muutto rauhallisemmalle ja lapsiperheystävällisemmälle alueelle. Täällä meidän on ollut hyvä olla luonnon ja puistojen keskellä. 

Niinkuin aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin muutimme vuoden vaihteessa Oliverin kanssa omaan kotiin. Lapsen isän kanssa koimme suhteemme haastavimman ajan jolloin puutteellisen kommunikoinnin myötä ongelmat kasaantuivat. Otimme kuukausia aikaa miettiä mitä elämältä haluamme, ja juuri ennen kesää löysimme yhteyden uudestaan. Onneksi tuo aika on nyt takana päin. Joskus välimatka auttaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, mutta nyt mennäänkin vaan päivä kerrallaan. Perhe on kuitenkin niin tärkeä asia, että siitä haluaa pitää kiinni ja sille annankin suurimman arvon elämässä. Ainakaan ei tarvitse katua jälkeenpäin ettei olisi yrittänyt.

Kesän alussa kokeilimme kuormituksen vähentämiseksi elämämme ensimmäistä sometaukoa viikon ajan. Poistimme puhelimistamme Snapchatin, Instagramin sekä Facebookin. Alkuun hieman jännitti käykö aika pitkäksi mutta ei kyllä käynyt. Keskittyminen "oikeaan elämään" oli huomattavasti parempi sekä kaikkeen muuhun tekemiseen. Välillä huomasi etsivänsä rutiinista sovelluksia puhelimesta kunnes havahtui siihen ettei niitä löydykään. Viidennen päivän kohdalla himo ladata sovellukset takaisin oli ehkä suurin, mutta kitkuttelimme vielä pari päivää. 

Kun latasimme sovellukset takaisin ja näimme kaiken mistä olimme jääneet olevinaan paitsi, todettiin kumpikin ettei elämä nyt sometaukoon kaatunutkaan. Vaikka kuitenkin vastasimme viesteihin ja puheluihin, luuli yksi tutuistani että minulle oli sattunut jotain kun en ollut avannut snäppejäni. Somessa kuormittavin asia on ehkä juuri se, miten saatavilla nykypäivänä täytyy olla kokoajan. Tai oikeastaan miten se on kirjoittamaton sääntö että on. Itsekin olen monesti erehtynyt ajattelemaan että jotain on sattunut jos johonkin yhteyttä ei saa nopealla aikataululla. Sometauko oli kuitenkin ihan opettavainen ja todellakin hyvä juttu. Se auttoi vähentämään turhaa selaamista jonka myötä vielä enemmän huomiota jää myös lapselle.

Oliver on kehittynyt taas hurjaa vauhtia, ja ymmärtää jo paljon enemmän puhetta mitä osaa itse vielä puhua. Hämmästyksen hetkiä on tullut kun puheopastuksella poikani tulee syömään kutsuttaessa, laittaa kenkien tarrat kiinni, istuu potalle tai laittaa vessan oven kiinni. Rajojen testaus on ollut nyt ajankohtaista, ja "ei" sanaa saa hokea kymmeniä kertoja päivässä. Silti arki helpottaa kokoajan ja kommunikointi on kokoajan vain mukavampaa ja monipuolisempaa. Oliver on myös jo sen ikäinen että puistossa on tosi kivaa käydä yhdessä. Ja kun sanotaan että mennään ulos niin herranen käy itse hakemassa kenkänsä ja tuo ne puettavaksi. Joskus tuo myös huomaavaisesti äidinkin kengät. 

Oliver kiinnittää myös paljon huomiota asioihin joita ei tule edes aina ajatelleeksi. Olemme aloittaneet puolisoni kanssa pari viikkoa sitten kyykkyhaasteen jossa on siis tarkoitus kyykätä suureneva määrä kuukauden ajan. Tänä aamuna Oliver alkoikin kyykkäämään itse suihkussa, hah. Sekä tunnistaa jo parkkipaikalla meidän auton ja osaakin mennä oikealle ovelle minkä luona oma turvaistuin on. Olen niin kiitollinen että saan seurata kasvua ja uusia taitoja lähietäisyydeltä. Tämä on varmasti ollut Oliverin syntymän jälkeen elämäni kallisarvoisin juttu.

Alle muutama kesäkuva. Aurinkoista kesää!☺