Täysiä öitä hakemassa

Oon pitänyt unipäiväkirjaa yöheräilyistä melkeimpä siitä asti kun Oliver syntyi. Yöheräilyjä on ollut paljon, ja imetyksen myötä suurin osa on jäänyt mulle. Yösyöttöjen lopetus meillä tuli ajankohtaiseksi ensimmäinen päivä joulukuuta, ja innolla odotin milloin meilläkin alettaisiin nukkumaan täysiä öitä. Samalla pistettiin kuriin päivärytmiä, ja yritettiin pitää sitä niin tarkkana kun pystyy vaan. 

Kuvannut Roosa @kuvatbyroosa

Haastetta siinä tosin oli kun arkirytmi pyöri töiden, harrastusten, kaupassa käyntien sekä muiden menojen ja asioiden hoidon ympärillä. Joka toinen viikko viiden hengen taloudessa piti sisällään jos jonkinmoista menoa ja häslinkiä, eikä helpotusta tuonut yhdellä autolla arjen pyörityskään. Mutta nyt itse asiaan.

Ensimmäisen yön kirjaus 

01.12

• Nukahti 20:20
• 23:30 (itki kovasti)
• 02-02:20
• 03:30
• Heräsi 06:18 

Pahempaan oltiin varauduttu, kunnes tuli seuraava yö.

02.12

• Nukahti 20
• 21:10
• 22
• 22:30
• 23:30
• Isä käynyt kaksi kertaa tässä välissä
• 02:30-02:50
• Herätys 05:15

Tässä kohtaa pieni toivottomuus koko hommaa kohtaan alkoi iskeä, ja helpommalla olisi siinä kohti päässyt kun yöllä olisi vain antanut maitoa ja mennyt itse jatkamaan unia. Mutta haaveet kokonaisista öistä auttoi pysymään vahvana. Kolmas yö oli onneksi jo huomattavasti helpompi.

3.12

• Nukahti 21
• 23:30
• 00:30
• Herätys 06

Unikoulua kerkesi olla 6 yötä, kunnes rajumpi takapakki iski kun Oliver tuli pahasti kipeäksi. Sen myötä unikoulu jäi paussille riittävän nesteen saannin turvaamiseksi kovan kuumeen alla. Flunssan jälkeen homma jatkui, mutta yöt sisälsivät heräilyjä 3-7 kertaan yössä.

Tammikuun alussa tuli isompi elämänmuutos ja muutettiin Oliverin kanssa omaan kotiin. Mutta jo kolmantena yönä Oliver nukkui uudessa kodissa ensimmäisen täyden yön koskaan. Muutama hieman levottomampi yö on ollut välissä, mutta viimeiset kaksi yötä Oliver on nukkunut myös heräämättä kertaakaan. Tässä siis syytä somehiljaisuuteen, on ollut kädet täynnä tekemistä sekä hoidettavia asioita. Nyt kuitenkin arki alkaa tasottumaan mukavasti omalla painollaan, muutamista vastoinkäymisistä huolimatta.

Kotiprojekti on mulla jatkunut uudessa kodissa muuton myötä, ja oon karsinut hirmusesti turhaa roinaa ja vaatteita. Karsittavaa on varmasti vielä edelleen, mutta pikkuhiljaa sitäkin hoitelen tässä sen minkä ehdin. Tietoa siitä kauanko juuri tässä asunnossa ollaan ei vielä ole mutta eiköhän nekin selviä vielä tässä kun aikaa kuluu. Nyt keskityn täysin meidän arjen tasoitukseen, Oliverin sekä myös samalla itseni hyvinvointiin. Kaikesta huolimatta olo on toiveikas ja väsymyksestä huolimatta omien juttujen tekeminen tuntuu taas ihan mahtavalle. 

Hyvää alkavaa viikonloppua!

Kuvannut Roosa @kuvatbyroosa