Imetysasiaa

Olen jokusen sanan jo aiemmissa postauksissa imetyksestä maininnut, mutta halusin tehdä aiheesta vielä oman postauksensa. Se on kuitenkin niin tunteita herättävä, jopa herkkäkin polku jota varmasti kaikki eivät tule ajatelleeksi. Itse tiesin jo ennen lapseni syntymää että haluan imettää, olen myös iloinen että sain sen mahdollisuuden kokea, varsinkin kun tiedän ettei se kaikille mahdollista ole vaikka toivoisikin. 

Toki imetys on tuonut mukanaan haasteitakin, joita ei oikein osannut etukäteen ajatellakkaan ennenkuin asia tuli ajankohtaiseksi. Silti kokemuksena en luopuisi siitä vaikka saisin valita uudestaan. Vielä tässä vaiheessa haluan muistuttaa että puhun omasta kokemuksestani, en mitenkään yleisesti kaikkien imettävien äitien puolesta, joten saatat löytää tekstistä samaistuttavaa tai sitten et. 

Mutta siis, jos lähdetään haasteista, niin alkuun tietysti imetin täysin lapsentahtisesti. Ja silloin itselleni tuli tunne että lapsi roikkuu rinnalla ympäri vuorokauden. Mutta sitähän se käytännössä olikin. Toisinaan pelkkä minun suihkussa käyntikin oli Oliverilla huutoa isälleen kun maitonälkä saattoi iskeä samalla sekunnilla kun suihkuun astelin. Isällä iski myös vaikeat paikat kun tuttipullo ei meidän pojalle oikein koskaan kelvannutkaan, paitsi ihan "hätätapauksessa" muutaman kerran. Voi olla että olisi pitänyt treenata sitä enemmän, mutta en tiedä olisiko se koskaan tilannetta muuttanut. Lapsi oli tyytyväinen kun pääsi rinnalle, ja minä olin tyytyväinen kun sain olla lapseni kanssa kotona. Joten ei viitsitty rueta asialla enempää kenenkään päätä vaivaamaan. Se toimi aikansa.

Oliverin kasvaessa vanhemmaksi tuli oman ajan ottamisen tarve itsellekin takaisin, ja silloin oltiinkin jännän äärellä että mitenkäs sitten kun tuttipullo ei kelpaakaan. Mutta ikää kertyessä tuli nokkamuki ajankohtaiseksi, ja siitä saatiin edes hetkellinen helpotus kiinteiden ruokien lisäksi. 

Nyt kuitenkin edelleenkin nokkamukin kanssa on vielä haasteensa, koska korvikemaito ei uppoa samalla tavalla kuin äidinmaito. Kokonaismäärällisesti sitä menee vielä aivan liian vähän. Joten seuraavana haasteena meillä on maidon saannin turvaaminen. Neuvolalääkärin mukaan ihan vielä imetystä ei voida siksi täysin lopettaa.

Olen kuullut että joillain imetys on jäänyt pois vain itsestään, jotkut ovat lopettaneet kuin seinään ja joillekin lopettaminen on ollut kamalan hankalaa. Se miten meidän käy jää vielä nähtäväksi, mutta jos jollain lukijalla on omakohtaista kokemusta niin laittakaa ihmeessä vaikka viestiä! 

Tutkitusti imetyksen terveyshyödyt ovat huomattavan suuret, mutta jokainen valitkoon silti itse miten lapsensa ruokkii. Imettävät äidit eivät ole sen parempia vanhempia kun korvikkeella ruokkivat vanhemmatkaan. Minulle ja lapselleni se on ollut yhteinen äiti-lapsisuhteelle erityinen ja tärkeä asia. Mutta ihokontaktia, hellyyttä ja huolenpitoa voi antaa myös monella muullakin tavalla. 

Annetaanhan siis jokaiselle vanhemmalle, äidille sekä isälle mahdollisuus päättää itse ilman arvostelua tai syyllistämistä. Pääasiahan on se että lapsi on tyytyväinen ja kylläinen sekä saa tarpeeksi tarvitsemaansa maitoa tavalla tai toisella.

Me saimme yhteisestä matkasta muistokuvia imetyksen päättymistä varten. Alla Roosan (instagramissa @kuvatbyroosa) ikuistamat ihanat imetyskuvat. ❤