Emme tilanneet tämmöistä

Olin varmaan ala-asteen toisella luokalla kun sain ensimmäiseksi lemmikiksi oman kissan. Tästä parin vuoden sisään pikkusiskoni sai myös itselleen oman. Eli olin tottunut jo pienestä pitäen asumaan kissataloudessa. Aikuisiällä minulla oli myös hetken aikaa "sijoituksessa" kissa, mutta jouduin luopumaan siitä muuttaessani vuokra-asuntoon johon lemmikit eivät olleet tervetulleita. Olin kaivannut jo pitkään kissaa meidän talouteen, mutta mieheni kertoi inhonneen kissoja koko elämänsä ajan. Katselimme kuitenkin iltaisin aina TikTok-videoita johon myös mahtui hauskoja kissavideoita, haha. Niiden myötä vihdoin mieheni alkoi myös lämmetä kissa-ajatukselle. 

Tammikuun 2023 alussa haimme meidän kissanpennun. Se oli viimeinen kappale pentueesta sekä jäänyt kasvattajalle sisaruksiaan pidemmäksi ajaksi arkuuden vuoksi, ja arkahan se tosiaan oli.

Annoimme sille nimeksi Vili. Kului pari kuukautta kun se vaan vietti suurimman osan ajastaan saunassa piilossa, sekä seuraillen hyvän turvavälin päästä meidän tekemisiä. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi lähestyä meitä ja nykypäivänä kisu on oikein seurallinen, leikkisä ja hellyydenkaipuinen.

Harhakuva mikä aikaisemmista kissoistani oli jäänyt oli se, että kaikki kissanpennut ovat ihania syliteltäviä ja silitettäviä pikkuisia, ei pätenyt meidän kissaan ollenkaan. Vili saattoi tulla pokkana luokse ja läpsäistä tassullaan. Lisäksi se alkoi läpsimään kaikkia vieraita ketkä meille tuli mikäli he uskalsivat antaa kättään haisteltavaksi. 

Ensimmäisinä öinä se mourusi varmaan koko yön, roikkui verhoissa, kilisteli, kolisteli ja juoksenteli ympäriinsä rallia. Verhoissa roikkuessaan se jäi usein kynsistään jumiin ja kolisteli tippuessaan alas. Meidän makuuhuoneen pimennysverhoissa on tästä ajasta muistona "tähtitaivas" kun päivänvalo paistaa niistä kymmenistä kynsien tekemistä rei'istä sisälle.

Se on rikkonut myös pääsisäiskoristetiput, levittänyt rairuohot ympäri asuntoa, rikkonut meidän ilmapatjan (hinta noin sata euroa), uuden Vallilan maton sekä kerran myös tiputti mun meikkipeilin sohvalta alas joka tietysti myös meni rikki. 

Pääsiäinen 2023

Kerran olin laittamassa Oliveria päiväunille ja juuri kun hän oli vaipumassa uneen niin Vili-kissa meni taas roikkumaan pimennysverhoihin, jäi taas kynsistään kiinni ja vetäisi koko verhon alas ja lähti juoksemaan itse karkuun. Samaan aikaan pimennysverhon laskeutuessa alas huoneen valtasi kirkas auringonpaiste, ja lapsipuoleni alkoi huutamaan kissalle komentaen sitä samalla. Ne päiväunet olikin sitten siinä. Lisäksi kissalla on myös tapana hyppiä Oliverin pään yli sen nukkuessa, niin aina saan olla sormet ja varpaat ristissä ettei toinen herää.

Kaikesta huolimatta Vili-kissasta on tullut meille sekä lapsille todella rakas, ja kyllä se meidän kotoa sen puuttuvan palasen täyttää. Pentuhan se vielä on, mutta pikkuhiljaa se on alkanut talon tavoille oppia.