Vauva-arjen aloitus ja synnytyksestä toipuminen

Oliverin synnyttyä olimme osastolla vielä kaksi yötä. Pääsimme kotiutumaan vasta sunnuntaina 12.03 illalla.

Kotiin lähdössä maaliskuu 2023

Koko osastolla olemisen ajan olin niin väsynyt ja univajeinen, että heti kun pääsimme illalla kotiin, nukuin ensimmäisenä muutaman tunnin pätkän mieheni tutustuessa rauhassa meidän poikaamme. Näiltä unilta puolen yön aikaan herätessäni olo oli epätodellinen, sillä muistan miettineeni oliko koko synnytys vain pelkkää unta. Vanhasta tottumuksesta usein tuli myös laitettua kädet vatsalle ja mietittyä mihin se iso vatsa oikein hävisi. Synnytyksen jälkeen kävely kipujen vuoksi oli aivan järkyttävän vaivalloista. Loppuraskaudesta kuntokin oli niin huono, että pienikin kävelymatka sai hengästymisen aikaan.

Ihan heti vauva-arjen alussahan ei mitään rutiineja ole, taikka oikein pysty olemaankaan. Sitä vaan yritetään nukkua ja levätä silloin kun vauvakin nukkuu. Haastetta vauva-arjen aloitukseen toivat myös puolison vuoroviikoin olevat lapset, sillä on varmaan sanomattakin selvää että jokaisen tarpeisiin on kuitenkin vastattava vuorollaan. Sitä täytyy opetella tuntemaan ja vastaamaan uuden tulokkaan tarpeisiin, sekä samaan aikaan muistaa ottaa huomioon jo "aiemmat lapset", unohtamatta omia taikka puolison tarpeita.

Ensimmäisistä kuukausista ei juuri muistikuvia ole, varmaan suurimmalta osin univajeen vuoksi. Kun yöt menivät valvoessa, eikä uni tahtonut päivälläkään tulla muiden ollessa hereillä. Mielessäni vaivasi kuitenkin se, että halu kuntoutua oli kova mutta kroppa ei tahtonut lähteä heti mukaan prosessiin. Pienetkin lenkit saivat kipuja aikaiseksi, ja aina oli rauhoitettava tahtia pieneen köpöttelyvauhtiin. Tosin usein piti myös valita lenkkeilyn ja lepäämisen väliltä, joten melkoista palloiluahan se välillä oli.

Jonkin aikaa siinä meni, ennenkuin päivät alkoivat erottua öistä. Rutiineja lisättiin pikkuhiljaa ja vauvan hoidossa alkoi olla ennustettavuutta. Imetyksen myötä paino tippui myös osittain itsestään, mutta öiden parantuessa jaksoi kotonakin touhuta enemmän. Sen myötä kunto kasvoi niin että lenkkeilykin alkoi taas onnistua. Kesän lopussa jaksoin kevyesti jo juostakin, on niin ihanaa olla taas omassa tutussa kropassa.

Raskauden lopussa paino nousi minulle hurjaan 85 kiloon raskauden tuomien turvotusten sekä herkuttelun myötä. Puolessa vuodessa synnytyksen ja kotona painon pudotuksen myötä mittasin painoksi elokuussa tasan 60 kiloa. Ulkoisesti raskaudesta ei ole enää juurikaan mitään merkkejä ja arvostan omaa vartaloani jopa enemmän nyt, kuin ennen raskautta. 

Maaliskuu 2023

Huhtikuu-Elokuu 2023