Synnytystarina osa 1/2
Ensin ajattelin etten tästä aiheesta kirjoita, mutta minustakin oli kiva raskaana ollessani kuulla myös muiden synnytystarinoita joten toivottavasti tästä on edes jollekin iloa.☺
Lähdimme käynnistelemään toiveestani synnytystä KYSiin tiistai aamuna 7.3.2023. Olin tällöin raskausviikolla 40+4. Meidät ohjattiin ballongin asentamisen jälkeen vielä takaisin kotiin odottelemaan supistusten alkamista, mutta tunsin alaselän kipeytyvän kovin jo matkalla autolle. Kotiin päästyämme menin sohvalle makaamaan ja tunsin kipujen yltyvän kovaa vauhtia.
Olin kuitenkin varautunut että olisimme yön yli kotona, joten yritin lievittää kipua jo heti Panadolin, kuuman suihkun ja jumppapallon avulla, kunnes kivut alkoivat olla jo sitä luokkaa että oli pakko soittaa Naisten akuuttikeskukselle ja kysyä sieltä neuvoa. Sieltä he ohjasivat sitten meidät tulemaan paikan päälle. En juurikaan muista matkasta mitään, enkä siitä missä asennossa olen autossa ollut, sillä keskittyminen meni täysin voimakkaiden supistusten sietämiseen.
Sisälle päästyämme minut otettiin heti osastolle jossa sain vahvempaa kipulääkettä. Kivuthan siitä ei tietenkään lähtenyt mutta pää meni niin pyörälle että se auttoi sietämään supistuksia edes vähän paremmin. Iltapäivällä ballonki irtosi, ja harmiksemme supistukset myös laantuivat, joten aloin saada supistuksia lisäävää lääkettä. Osastolla sai olla vieraita noin kello 21 asti ja tässä kohtaa tilanne oli vielä hyvin rauhallinen, joten mieheni lähti yöksi kotiin nukkumaan. Yleensä osastolla saattaa olla huonekaveri, mutta olin onnekas ja sain olla yksin huoneessa.
Keskiviikkona 8.3 heti aamulla herätessäni mieheni tuli takaisin osastolle kanssani. Taisimme vain katsella sarjaa ja lepuuttaa silmiä välillä, odottaen että jotain alkaisi tapahtua. Sain edelleen supistuksia lisääviä lääkkeitä, mutta aika mietoina supistukset pysyivät. Iltapäivällä ahtauduimme samaan sänkyyn päiväunille, ja herätessäni tunsin vauvan potkaisevan lujaa. Sen jälkeen tajusin vielä lapsivesienkin menneen. Iltaa myöten tilanne ei edelleenkään ollut liikkunut muutamasta sentistä juuri mihinkään, joten mieheni lähti taas takaisin kotiin nukkumaan.
Tähän väliin mainittakoon että mieheni lapset tulivat meille normaalin vaihtoajan mukaisesti synnytyksestä huolimatta, joten pikkusiskoni otti heidät hoitaakseen muutamaksi päiväksi. Erittäin suuri kiitos hänelle siitä❤
Jatkuu seuraavassa postauksessa Synnytystarina 2/2...
Kommentit
Lähetä kommentti