Hyvä paha äitipuoli

Jokaisella meistä on varmasti oma mielikuvansa kun puhutaan äitipuolesta. Tuleeko kenties mieleen se Lumikin paha kuningatar? Hyvin usein kuulee että juuri äitipuoli mielletään negatiiviseksi. Se lasten isän uusi typerä kumppani joka ei koskaan tee mitään oikein, hankaloittaa vaan asioita. 

Lapsipuoleni piirtämä äitienpäiväkortti 2023

En sano etteikö ylläolevia tilanteita varmasti myös löydy. Valitettavasti olen joutunut todistamaan myös niitäkin tilanteita joissa nimenomaan se uusi kumppani heikentää lasten ja biologisen vanhemman suhdetta, mutta tässä postauksessa en sen suuremmin puhu siitä. Jokainen kuitenkin tekee omat valintansa, kumppaniaan myöten, kelpasipa se muille tai ei.

Mutta ajatellaanko asioita nyt toiselta kannalta? Vaikka ensin lasten näkökulmasta, niin eikös se ole pääasia että lasten elämään tulisi myös entisten lisäksi uusi turvallinen aikuinen josta lapset tykkäävät. Sen tilanteenhan pitäisi olla olosuhteisiin nähden ihanteellinen. 

Jos ajatellaan sitten sen äitipuolen kannalta, niin helposta roolista ei tosiaankaan ole kyse. Sitä miettii voinko sanoa tai tehdä näin? Saanko komentaa, asettaa rajoja? Otappa huomioon vanhempien toiveet, rajat, tottumukset... Kun saman katon alla asutaan niin entäs minun rajat, toiveet ja tottumukset? Täytyykö muidenkin sopeutua, vai täytyykö vain minun? Entäs jos kaikki ei mene niinkuin piti? Täytyykö kaikki jakaa, ja kuuluuko uusperheen elämä ja asiat kaikkien muiden ruodittavaksi? Ei kuulu. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja sen pitäisi päteä myös uusperheessä. 

Ylläolevaan voin myös todeta että kyllä siitä uusperheen onnellisuudesta on ihan jokainen osapuoli omalla tavallaan vastuussa. 

Nyt kysymys eronneille lasten äideille taikka iseille? Miksi sabotoida entisen kumppanin uutta suhdetta johon sisältyvät myös ne kultaakin kalliimmat omat lapset? Sabotoit siinä pahimmillaan samalla oman/omien lasten arkea ja lapsuutta aiheuttamalla riitaa ja kitkaa uusperhevanhempien välille. Ihankuin uusperhekuvion käytäntöön otto ei olisi tarpeeksi vaikeaa ja haastavaa jo muutenkin kaikille, niin miksi vaikeuttaa sitä entisestään?

Miettivätkö kyseiset ihmiset sitä että jos suhteeseen syntyy vielä uusia lapsia, niin näiden uusien lastenkin lapsuus on koetuksella sen takia? Rajat tämmöisellehän on laitettava tavalla tai toisella, se että miten on varmasti jokaisen uusperheen oma valinta. Pääasia on minusta kuitenkin se, että lapsia varjellaan tällaisten katkeroituneiden aikuisten pilkanteolta.

Jos niin ikävä tilanne joskus sattuisi että Oliverille tulisi äitipuoli, niin toivoisin "tilalleni" edes sen verran järkevää sekä hyväsydämistä ihmistä joka välittäisi lapsestani tarpeeksi hoivatakseen häntä tarpeen tullen niinkuin omaansa.

Siksipä ennen uusperhe arkeen liittymistä kysyin itseltäni pystynkö rakastamaan toisen ihmisen lapsia kuin omiani? 

Vastaus oli että pystyn. 

Silloin tiedän tehneeni edes jotain oikein kun lapsipuoliltani kuulen että "Hyvää yötä Essi, olet rakas".